Päivittelyjä

Sori oon aika laiska kirjottelija, mut otetaa nyt taas parin kuukauden kuulumiset kerralla. Oon jo pitkään haaveillu siitä miten kiva ois kokeilla ajaa Iivarilla. Myös yksi talli kaverini halusi kokeilla ajamista omalla hevosellaan joten me sitten ostettiin puoliksi valjaat ja koppa kärryt. Iivari on siis varsana opetettu ensin ajolle, kuten varmaan on kaikki muutkin suomenhevoset, mutta niiden aikojen jälkeen se ei tietääkseni ole paljon kärry heppana toiminut. Ekalla kerralla miulla oli meijän äiti mukana auttelemassa. Valjastuksessa ei ollu mitää ongelmia ja kun lähettiin liikkeelle ni pyysin äitiä taluttamaan Iivaria. Sitten käytiin kentällä harjottelemassa kahestaan kääntymistä, kun se on vähän haasteellista käryjen kanssa ja kun se rupesi sujumaan niin sitten käytiin siinä lähitiellä heittämässä pikku lenkki kahestaan, kun äitin piti sitten jo lähteä kotiin. Meijän lenkki sujui hyvin, mutta sitten kun tultiin takas ni arvelin että mitenköhän mahan saaha sen pois niitten kärryjen edestä, mutta sitten päätin luottaa hevoseeni ja sanoin sille vain "seiso" ja niinhän se seisoa törötti paikoillaan niin kauan että sain sen irti. Nyt myö sitte aina aika ajoin käyään "hiitillä" ja se on meistä hauskaa puuhaa!

Ekaa kertaa tiellä menossa, jännää.

Turvallisesti kotona!

Ratsastuksen puolella Iivari on myös petrannut tosi paljon. Myö ollaan nyt käyty säännöllisesti Paken valmennuksissa ja valmentajakin on sanonut että iivari on ihan eri hevonen kuin silloin kun hän näki sen ekaa kertaa kesän alussa. Iivarin ravi on parantunut huimasti, mie melkei järkytyin kerran kun aikasemmin Iivarin harjotusravissa on ollut melkeimpä mahdotonta istua, mutta sillo ei ollu mitää ongelmaa! Olihan se ravi isoa mutta pehmeetä ja muutenki se teki väistöt ja kaikki tuosta vaan, epäilin ottaneeni väärän hevosen tarhasta. Laukka on ajoittain iha hyvää ja joskus hiukan hankalampaa, mutta se vika taitaa olla kuskissa, kun en ymmärrä ratsastaa oikein. Nyt ostin Iivarille meijän ekan koulusatulan! Mutta sen löytäminen ei todellakaan ollut mitenkaan helppoa ja niin nuo asiantuntijatkin sanoi että I:lle voi olla hankala löytää just täydellistä priima satulaa, kun sillä on niin isot lavat ja maha ja vielä suora selkä. Mutta nyt on satula, pitää vain toivoa että se kestäisi hyvänä suht pitkään. Viime viikonloppuna käytiin parin talli kaverin kanssa pitkällä maasto reissulla ja siellä miun ponista paljastu iha uus piirre, se kuumu! Normaalisti iivari on semmonen että se tulee perässä kunhan kerkiää, mutta nyt varmaan kun kavereillakin oli kiire niin se tarttui myös Iivariin. I painoi vaan pään ryntäisiin ja sitten meni kun höyry veturi, eikä pidätteet oikein halunnu mennä läpi. Pitää kattoo että jos tämmönen meno maastossa jatkuu niin pitää varmaan jotain vahvempaa jarrua rueta suunnittelemaan :D Mut nyt lähen I:n luokse ja palaan taas asiaan kun keksin jotain kerrottavaa!

Aina ei oo nii vakavaa reeniä © Tiina

Välillä yritetää kuitenki mennä kunnolla © Elli

Mut pelleily voittaa :D © Tiina

Sitte käyää vetämässä rallia maastossa © Tiina

Ja sitte on akrobatiaa kotona :D © Tiina

©Tiina

Kesän kuulumiset

Iivari on nyt koko kesän saanu vaa hengailla laitumella ja elämä on muutenki ollu helpompaa, kun mie käyn vaa jonku 4-5 kertaa viikossa sitä liikuttelemassa. Mutta laidun kauden loputtua muuttuu ääni kellossa ja yritetään saaha ylimääräiset kilot lähtemään, molemmilta ;D

Kesäkuussa irto hypytettiin talli porukan kesken kaikkia hevosia, tai kaikki halukkaat ja tietysti Iivari pääsi myös hyppimään. Mie oon irtojuoksuttanu Iivaria paljon joten maasta käskytys sujui helposti ja Iivari meni kujaan hyvin. Aluksi Iivari vähän ihmetteli että kuka ne tikut siihe tielle oli laittanut, mutta ei kuitenkaan kertaakaan epäröinyt mennä niistä yli. Sitten nostettiin pikku pystyt ja sen jälkeen omistaja halusi vähän kokeilla mihin hepo pystyy. Estetolpista loppui reijät 90 cm ja siihen korkeuteen sitten toinen esteistä nostettiin. Esteiden väli ei ollu Iipalle mitenkään ihanteellinen joten se joutui aina ottamaan vähän hassut laukka askeleet että sai hyvän ponnistus paikan, mutta siitä huolimatta hienosti poika minun mielestä hyppäsi! Eikä epäröinyt vaan meni aina rohkeasti kujaan ja hoiti homman kotiin! :)

Ensin oli tekniikka hakusessa © Elli

Sit se hokas kupletin juonen © Elli

Nää kaks kuvaa on siltä isoimmalta esteeltä © Elli

Iippa ja sen uudet suitset

Meillä on nyt käynyt tuolla uudella tallilla käynyt pari kertaa Pake valmentamassa ja siitä on ollut kamalasti apua. Ensimmäisellä kerralla kun rupesin ravaamaan alkuraveja, niin Pake sanoi miks sie sitä noin taivutat, että aseta mielummin ulos että se hevonen suoristuu. Tämä ongelma oli siis vasemmassa kierroksessa ja jotenkin mie olin ite tiedostamatta ruennu ratsastamaan Iivaria niin että kun se meinaa kaatua vasemmalle niin yritän saaha sen asettumaan vasemman pohkeen ympärille ja väärinhä mie tein Onneks on joku korjaamassa omia virheitä! Sitten kun rupesin keskittymään siihen että hevonen on suorassa, myös yksin treenatessa niin sitten kun Pake tuli seuraavan kerran käymään niin oli kuulemma ihan erinäköinen heppa! Paljon oon muutenkin saanu vinkkejä ja tosi hyvät kotiläksyt. Nyt tällä hetkellä harjoitellaan sitä että maltan olla ite heilumatta turhia siellä selässä laukassa. Miun vaa pitää opetella ajattelemaan että ratsastan isolla puoliverisellä jolla on jumalaton laukka, että sille Iivarin laukanki pitäs tuntua selkään. Yeah right, well we are workin on it! ;D ja sitte avotaivutuksessa vaihdella ravin rytmiä, niin saadaan ravista entistäkin parempi ja ehompi! En malta oottaa seuraavia valmennuksia ja niitähän  varmaan tässä elokuun aikana on tulossa.

rakas sinusta on tullut pullukka

Ja suurin uutinen tulee tässä: huomenna on miun ja Iivarin 2 vuotis päivä! Jo kaks vuotta on tullu tuon hölömöläisen kanssa samaa matkaa kuljettua! Edelleenkin olen tyytyväinen hankintaani eikä se ole vielä tuottanu miulle pettymystä. Ja vaikka sitä miten joskus miettii että onko tässä mitään järkeä, niin on siinä. On se oma hepo kuitenkin niin eri asia :)

Rakkain <3

hönö

Oon aika järkyttävä mut söpö heppa ;D

reenin jälkee

Pitkästä aikaa

Herranjumala viimeeks elokuussa kirjotellu tänne ja tän muka piti olla joku miun oma "ratsastus päiväkirja." No mutta jospa nyt yrittäsin vähän päivitellä meidän kuulumisia :)

Koko viime syksy ja tää kevät ollaa ratsastettu kerran viikossa valvovan silmän alla ja kyllä sitä kehitystä tapahtuu, hitaasti mutta varmasti. Esimerkiksi vastalaukka on meillä sujunut suoraa uraa pitkin, mutta kaarevalla uralla se ei ole halunnut onnistua. Kuitenkin viimeisillä tunneilla ennen kesäloman alkua yritin vastalaukka kaarretta yksin treenatessani ja sitten myös tunnilla ja ne onnistui! Olin niin ylpeä ja maneesi raikui kehuista kun sain kaarteen yksin ollessani onnistumaan. Esteitäkin ollaan aina välillä hypelty ja kyllä se sitäkin hommaa alkaa hoksaamaan ja älyää että laukan rytmi ja pituus vaikuttaa siihen miten helposti niistä tikuista pääsee yli. Joulun aikaan käytiin maastoilemassa ja vedeltiin siellä yhellä suoralla laukkaa pari kertaa ees taas iha molempien mielen virkistykseksi. Tais siinä omistajakin muutaman joulu laulun laulaa kyydissä silkasta riemusta. Lumien sulamisen jälkeen käytiin myös utran harjuilla päästelemässä höyryjä ja yhdellä kerralla poni olikin melko innoissaan kun pyysin sitä laukkaamaan yhden harjun päälle niin tämä heitti pukin silkasta riemusta mitä se ei ole ennen tehnyt kun ollaan kahdestaan maastoiltu.

Mutta silkkaa riemua elämä ei ole ollut. Nyt tänä keväänä Iivari on pari kertaa meinannu aiheuttaa miulle harmaita hiuksia, aika montaki. Ensimmäisenä sille tuli semmosta ihottumaa, jotain ihme rupia että kun ne rapsutti pois niin sieltä tuli semmosta märkää visvaa ja se puhkes vielä pari viikkoa ennen kuin mie olin lähössä kaheks viikkoa pois lomailemaan ja sinä aikana meijän äiti piti Iivarista huolta. No jätin Iivarin kuitenkin äidin hoiviin joka värväsi milloin ketäkin avuksi Iivarin pesuun. Huono puoli oli vain että kun meidän tallissa ei ollut pesukarsinaa niin ei voitu pestä kuin se mahan alunen jossa oli eniten rupea. Sitten sille laitettiin myös sitä violettia haavan hoito suihketta, että se kuivattaisi niitä rupia. Kun palasin matkalta niin se rupi oli jo huomattavasti parempi, se oli melkein hävinnyt jo kokonaan. Hevonen vain oli vähän hassun näkönen ku äiti oli ajellu siltä karvoja niitten ihottumien päältä pois, että ne olisi helpompi hoitaa, niin ponini oli site täplä kalju violeteilla väri laiskillä.  No vähän aikaa se oli hyvä kun sitten taas iski kosteat kelit ja karsinan alunen vaihtui niin se sama ihottuma tuli takaisin ja entistä leveämmälle alueelle kuin ennen. Kaiken hyvän lisäksi, kun kaverini tuli kuvaamaan meidän menoa ja laitoin Iipan hienoksi niin ravissa se meni tosi hyvin ja kun nostin vasemman laukan niin ei ollut mitään ongelmaa, mutta sitte oikea laukka oli tosi outo. Otin sitten raviin ja outo meno jatkui ravissakin. Ratsastuksenopettajani oli sitten samaan aikaan maneesissa ja hän sanoi että vasemmalla jalalla ottaa lyhyempää askelta. Sitten lähdettiin kotia kohti tutkimaan sitä jalkaa, mutta siinä ei ollut mitään vikaa, ei turvotusta, kuumuutta, nestettä, ei siis mitään. Jäätiin sitten seurailemaan tilannetta molempien vaivojen osalta. Epätoivoiselle jo näytti ja olin jo klinikka aikaa varaamassa, kun sitten meidän tallille tuli hieroja hieromaan yhtä toista hevosta ja sitten kysyin häneltä että voisiko hän vilkaista Iivaria, jospa ontuminen johtuisikin vain hevosen takapään jumista? Hieroja lupasi sitä katsoa ja hän hieroi Iipan takaosan ja sen jälkeen katsottiin liikettä niin se oli kuin olikin puhdas! Pikkuhiljaa myös ihottuma alkoi paranemaan. No nytten kun vietiin Iivari laitumelle ja lähdin ensimmäistä kertaa sillä ratsastamaan niin se oli tosi rauhaton kun laitoin sen käytävälle kiinni. Iippa seilas koko ajan ees taas ja sitten huomasin että sen jalka oli jo yhden varuste arkun päällä. No lähdettiin sitten ratsastamaan ja otin ravia nin se rupesi heti ontumaan. Luultavasti se oli johonki onnistunut kolauttamaan jälleen vasemman takajalkansa ja sitä ollaan tässä viikon verran paranneltu, onneksi se on jo paljon parempi, vaikka ei 100% terve ihan vielä.

Siinä oli meidän kuulumiset hyvin tiivistetysti, nyt vielä loppuun joitain kuvia :) P.S. Toivottavasti joku jakso lukee

Iivarin ihottuman hoito klippaus

Löysin tämmösen Iipalle finderbystä, nyt se piristää kaikkien päivää :D

Iivarin laidun kavereita

Omistajakin valmistu ylioppilaaks ja lähihoitajaksi tässä keväällä :)

<3

Alku meni näin hyvin ja sit se rupes linkkaamaan © Heidi T

© Heidi T