sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Päivittelyjä

Sori oon aika laiska kirjottelija, mut otetaa nyt taas parin kuukauden kuulumiset kerralla. Oon jo pitkään haaveillu siitä miten kiva ois kokeilla ajaa Iivarilla. Myös yksi talli kaverini halusi kokeilla ajamista omalla hevosellaan joten me sitten ostettiin puoliksi valjaat ja koppa kärryt. Iivari on siis varsana opetettu ensin ajolle, kuten varmaan on kaikki muutkin suomenhevoset, mutta niiden aikojen jälkeen se ei tietääkseni ole paljon kärry heppana toiminut. Ekalla kerralla miulla oli meijän äiti mukana auttelemassa. Valjastuksessa ei ollu mitää ongelmia ja kun lähettiin liikkeelle ni pyysin äitiä taluttamaan Iivaria. Sitten käytiin kentällä harjottelemassa kahestaan kääntymistä, kun se on vähän haasteellista käryjen kanssa ja kun se rupesi sujumaan niin sitten käytiin siinä lähitiellä heittämässä pikku lenkki kahestaan, kun äitin piti sitten jo lähteä kotiin. Meijän lenkki sujui hyvin, mutta sitten kun tultiin takas ni arvelin että mitenköhän mahan saaha sen pois niitten kärryjen edestä, mutta sitten päätin luottaa hevoseeni ja sanoin sille vain "seiso" ja niinhän se seisoa törötti paikoillaan niin kauan että sain sen irti. Nyt myö sitte aina aika ajoin käyään "hiitillä" ja se on meistä hauskaa puuhaa!

Ekaa kertaa tiellä menossa, jännää.
Turvallisesti kotona!



Ratsastuksen puolella Iivari on myös petrannut tosi paljon. Myö ollaan nyt käyty säännöllisesti Paken valmennuksissa ja valmentajakin on sanonut että iivari on ihan eri hevonen kuin silloin kun hän näki sen ekaa kertaa kesän alussa. Iivarin ravi on parantunut huimasti, mie melkei järkytyin kerran kun aikasemmin Iivarin harjotusravissa on ollut melkeimpä mahdotonta istua, mutta sillo ei ollu mitää ongelmaa! Olihan se ravi isoa mutta pehmeetä ja muutenki se teki väistöt ja kaikki tuosta vaan, epäilin ottaneeni väärän hevosen tarhasta. Laukka on ajoittain iha hyvää ja joskus hiukan hankalampaa, mutta se vika taitaa olla kuskissa, kun en ymmärrä ratsastaa oikein. Nyt ostin Iivarille meijän ekan koulusatulan! Mutta sen löytäminen ei todellakaan ollut mitenkaan helppoa ja niin nuo asiantuntijatkin sanoi että I:lle voi olla hankala löytää just täydellistä priima satulaa, kun sillä on niin isot lavat ja maha ja vielä suora selkä. Mutta nyt on satula, pitää vain toivoa että se kestäisi hyvänä suht pitkään. Viime viikonloppuna käytiin parin talli kaverin kanssa pitkällä maasto reissulla ja siellä miun ponista paljastu iha uus piirre, se kuumu! Normaalisti iivari on semmonen että se tulee perässä kunhan kerkiää, mutta nyt varmaan kun kavereillakin oli kiire niin se tarttui myös Iivariin. I painoi vaan pään ryntäisiin ja sitten meni kun höyry veturi, eikä pidätteet oikein halunnu mennä läpi. Pitää kattoo että jos tämmönen meno maastossa jatkuu niin pitää varmaan jotain vahvempaa jarrua rueta suunnittelemaan :D Mut nyt lähen I:n luokse ja palaan taas asiaan kun keksin jotain kerrottavaa!

Aina ei oo nii vakavaa reeniä © Tiina
Välillä yritetää kuitenki mennä kunnolla © Elli
Mut pelleily voittaa :D © Tiina
Sitte käyää vetämässä rallia maastossa © Tiina
Ja sitte on akrobatiaa kotona :D © Tiina
©Tiina

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti