Pitkästä aikaa

Herranjumala viimeeks elokuussa kirjotellu tänne ja tän muka piti olla joku miun oma "ratsastus päiväkirja." No mutta jospa nyt yrittäsin vähän päivitellä meidän kuulumisia :)

Koko viime syksy ja tää kevät ollaa ratsastettu kerran viikossa valvovan silmän alla ja kyllä sitä kehitystä tapahtuu, hitaasti mutta varmasti. Esimerkiksi vastalaukka on meillä sujunut suoraa uraa pitkin, mutta kaarevalla uralla se ei ole halunnut onnistua. Kuitenkin viimeisillä tunneilla ennen kesäloman alkua yritin vastalaukka kaarretta yksin treenatessani ja sitten myös tunnilla ja ne onnistui! Olin niin ylpeä ja maneesi raikui kehuista kun sain kaarteen yksin ollessani onnistumaan. Esteitäkin ollaan aina välillä hypelty ja kyllä se sitäkin hommaa alkaa hoksaamaan ja älyää että laukan rytmi ja pituus vaikuttaa siihen miten helposti niistä tikuista pääsee yli. Joulun aikaan käytiin maastoilemassa ja vedeltiin siellä yhellä suoralla laukkaa pari kertaa ees taas iha molempien mielen virkistykseksi. Tais siinä omistajakin muutaman joulu laulun laulaa kyydissä silkasta riemusta. Lumien sulamisen jälkeen käytiin myös utran harjuilla päästelemässä höyryjä ja yhdellä kerralla poni olikin melko innoissaan kun pyysin sitä laukkaamaan yhden harjun päälle niin tämä heitti pukin silkasta riemusta mitä se ei ole ennen tehnyt kun ollaan kahdestaan maastoiltu.

Mutta silkkaa riemua elämä ei ole ollut. Nyt tänä keväänä Iivari on pari kertaa meinannu aiheuttaa miulle harmaita hiuksia, aika montaki. Ensimmäisenä sille tuli semmosta ihottumaa, jotain ihme rupia että kun ne rapsutti pois niin sieltä tuli semmosta märkää visvaa ja se puhkes vielä pari viikkoa ennen kuin mie olin lähössä kaheks viikkoa pois lomailemaan ja sinä aikana meijän äiti piti Iivarista huolta. No jätin Iivarin kuitenkin äidin hoiviin joka värväsi milloin ketäkin avuksi Iivarin pesuun. Huono puoli oli vain että kun meidän tallissa ei ollut pesukarsinaa niin ei voitu pestä kuin se mahan alunen jossa oli eniten rupea. Sitten sille laitettiin myös sitä violettia haavan hoito suihketta, että se kuivattaisi niitä rupia. Kun palasin matkalta niin se rupi oli jo huomattavasti parempi, se oli melkein hävinnyt jo kokonaan. Hevonen vain oli vähän hassun näkönen ku äiti oli ajellu siltä karvoja niitten ihottumien päältä pois, että ne olisi helpompi hoitaa, niin ponini oli site täplä kalju violeteilla väri laiskillä.  No vähän aikaa se oli hyvä kun sitten taas iski kosteat kelit ja karsinan alunen vaihtui niin se sama ihottuma tuli takaisin ja entistä leveämmälle alueelle kuin ennen. Kaiken hyvän lisäksi, kun kaverini tuli kuvaamaan meidän menoa ja laitoin Iipan hienoksi niin ravissa se meni tosi hyvin ja kun nostin vasemman laukan niin ei ollut mitään ongelmaa, mutta sitte oikea laukka oli tosi outo. Otin sitten raviin ja outo meno jatkui ravissakin. Ratsastuksenopettajani oli sitten samaan aikaan maneesissa ja hän sanoi että vasemmalla jalalla ottaa lyhyempää askelta. Sitten lähdettiin kotia kohti tutkimaan sitä jalkaa, mutta siinä ei ollut mitään vikaa, ei turvotusta, kuumuutta, nestettä, ei siis mitään. Jäätiin sitten seurailemaan tilannetta molempien vaivojen osalta. Epätoivoiselle jo näytti ja olin jo klinikka aikaa varaamassa, kun sitten meidän tallille tuli hieroja hieromaan yhtä toista hevosta ja sitten kysyin häneltä että voisiko hän vilkaista Iivaria, jospa ontuminen johtuisikin vain hevosen takapään jumista? Hieroja lupasi sitä katsoa ja hän hieroi Iipan takaosan ja sen jälkeen katsottiin liikettä niin se oli kuin olikin puhdas! Pikkuhiljaa myös ihottuma alkoi paranemaan. No nytten kun vietiin Iivari laitumelle ja lähdin ensimmäistä kertaa sillä ratsastamaan niin se oli tosi rauhaton kun laitoin sen käytävälle kiinni. Iippa seilas koko ajan ees taas ja sitten huomasin että sen jalka oli jo yhden varuste arkun päällä. No lähdettiin sitten ratsastamaan ja otin ravia nin se rupesi heti ontumaan. Luultavasti se oli johonki onnistunut kolauttamaan jälleen vasemman takajalkansa ja sitä ollaan tässä viikon verran paranneltu, onneksi se on jo paljon parempi, vaikka ei 100% terve ihan vielä.

Siinä oli meidän kuulumiset hyvin tiivistetysti, nyt vielä loppuun joitain kuvia :) P.S. Toivottavasti joku jakso lukee

Iivarin ihottuman hoito klippaus

Löysin tämmösen Iipalle finderbystä, nyt se piristää kaikkien päivää :D

Iivarin laidun kavereita

Omistajakin valmistu ylioppilaaks ja lähihoitajaksi tässä keväällä :)

<3

Alku meni näin hyvin ja sit se rupes linkkaamaan © Heidi T

© Heidi T

Eli tänään on miun ja Iivarin vuosipäivä, äkkiä se aika on mennyt ja toivottavasti meillä on vielä monta yhteistä vuotta yhdessä! En oo nytte kirjotellu, mutta miepä kirjotan nytten meijän kesän pähkinän kuoressa :)

 Kesäkuun alussa oltiin Iivarin kanssa derby estekurssilla, eli siellä mentiin vähä maasto esteitä mutta myös normi esteitä vähän erikoisemmilla lisillä esim. vesimatto oli ja risuja yhden esteen alla pelokkeena. Iivari meni aika lailla sillä tavalla kun odotinkin. Joitain esteitä piti kytätä ja ottaa muutaman kerran uudelleen mutta kaikista esteistä päästiin loppujen lopuksi yli. Vesieste ei tuottanu mitään ongelmia, kun siitä piti mennä vain läpi mutta voi kamalaa kun piti ensin tehhä pikku hyppy sine veteen ja vedessä hypätä pikkuruinen este niin se meinasi olla maailman loppu. Mutta loppujen lopuksi kun uhkasin, että mitään herkkuja ei tipu tunnin jälkeen jos ei ala ne esteet ylittymään niin sittenhän niistä päästiin yli ;) tähän väliin voisin laittaa kuva pläjäyksen tuolta kurssilta.

Vesi matto

Aina ei menny putkeen

Mutta hyppäs se loppujen lopuks

Melko nopeesti tuon kurssin jälkeen Iivari pääsi kesälaitumelle ja siellä se on kohta puoleen ollut 2kk. Siinä laumassa on ollut koko ajan vähintään 4 hevosta ja enimmillään 6, tällä hetkellä niitä on 5. Hyvin on poika viihtynyt, mikäs siinä ollessa kun syötävää riittää ja on kavereita, enkä miekään käy niin kamalan usein häntä kiusaamassa. Vielä reilun viikon Iivari saa vietellä kesälomaansa, niin kuin omistajakin aloittaa vasta nytten kesäloman ennen kouluun palaamista. Sitten kun minäkin olen saanut lomani pidettyä niin sitten olisi meillä paluu takaisin koti tallille treenien pariin. Mutta nyt nautitaan vielä kesän viimeisistä hetkistä! Vielä laitan kesäkuvia tähän myös ;)

Kaverukset :)

Kesä treenejä, pahoittelen omaa istuntaani

Rakkain <3

P.S. Blogger ei näköjään halua antaa tälle tekstille otsikkoa mutta sen otsikon kuului olla 1v yhdessä, siksi tuo alkukin viittaa vähän niiku siihen :D

Haaste ja kesä suunnitelmia

Miut haastettiin siis tekemään tälläinen kysely ja arvelimpa sen nyt huvin vuoks tehhä :) Pitää kiittää tietysti haastajaa eli Enniä ja haastaa muita mutta en mie jaksa semmossii tehä ;)

Ensimmäinen hevonen jolla ratsastin

Ensimmäinen, oiskohan ollu kummi tädin Sune?

Ensimmäinen hevonen jolta putosin

Suru

 Ensimmäinen hevonen jolla ylitin esteen

Varmaa Daalia

Hevonen jota ikävöin eniten

Rilli ja Petra ne opetti paljon

Hulluin hevonen jolla olen ratsastanut

Jaa paha mennä sanomaan, en osaa sanoo :DD

Kiltein hevonen jonka olen tavannut

Niitä on monta, mutta sanotaan vaikka Petra

Hirvein hevonen jolla olen ratsastanut

No on näitä ollu mistä en tykkää iha nii paljoo, sanotaan Nappi

Hevonen jonka selkään haluaisin vielä päästä

Rilli ponin selkää ois kiva päästä <3

Ensimmäinen lempiponi 

Daalia

 Hevonen jonka kanssa yhteistyö on kehittyny eniten

No minun oman pikku murusen Iivarin kanssa :)

Hevonen jolla ei ole mennyt, mutta haluaisi mennä

Noita Jukan uusia tuntsareita vois kokeilla joskus :)

Hevonen jonka kanssa on onnistunein tunti

Iivarin kaa meni ne viimesimmät Artsin valkat meni super hyvin, joten se olkoon onnistunein.
Yritteliäin hevonen jolla olen ratsastanut

Pitäähä se yrittää kehua omaa ja sanoo että Iivari x)

Hauskin hevonen jolla olen ratsastunut

Sanotaan Mauno 

Hevonen jolla on ihanimmat askeleet

Nekku

Vaikuttavin hevonen

Hmm.. Lassi oli aika vaikuttava :)

Pienin hevonen jolla on ratsastanut

Oisko joku shettis lapsena säkä varmaa jotai 90cm

Suurin hevonen jolla on ratsastanut

Esko
Itsepäisin hevonen jolla on ratsastanut

Sanotaan tähäkki nappi :P

Hevonen jonka haluaisi omaksi
Iivari oli juuri sellainen hevonen mitä etinki eli miulla on jo hevonen jonka haluan omaksi ;)

 Elämäni tärkein hevonen

Iivari tietysti <3

Muodissa mukana ;D

Semmonen kysely tällä kertaa ja tosiaan oon koko ajan ollu sitä mieltä että Iivari on kesälaitumelle, mutta miten pitkäksi aikaa ja mihin aikaan vuodesta niin se on ollut heiman epäselvää. Mutta nyt miulla on suunnitelmat kirkastunu ja oisin viemässä Iippaa laiduntamaan jostain tuolta kesäkuun puolesta välistä elokuun puoleen väliin asti eli noin kaks kuukautta sais poika elää vihreällä heinällä! Käytiin alkuviikosta katsomassa sitä laidun paikkaa ja siellä näytti tosi hyvälle! Ihan lomailemaan en voi tuota heposta jättää tai muuten se tulee taas super lihavana takas mutta vähennän kyllä ratsastus kertoja, koska se laidun maakin oli vähän mäkistä niin johan tuo saa siinä liikuntaa kun ramppaa sitä mäkeä ees taas :) Tällä erää en jaksa enempää kirjottaa vaikka asiaakin varmaa olisi, mutta sori oon laiska ;D

Vihreään totuttelua :)

Bileet!!

Tänää Iivari täyttää 8 vuotta! Synttäreitä on juhlittu vaan sillä, että Iivari saa pitää vapaa päivän ja mie kävin shoppailemassa sille uuven vohveli loimen, joka oli tarjouksessa 25€. Sitte ostin myös satulan puhistus ainetta ja vein ne tallille ja syötin Iivarille monta porkkanaa, vähä leipää ja ompun :)

Rakkain synttäri sankari <3

Pitkästä aikaa...

Oon  ollu super laiska postailija, anteeksi siitä en vaan oo mikää maailman paras kirjoittaja, niin ehkä siks ei tuu tännekkää mitää laiteltuu, mutta on se kiva itekki muistella mitä sitä on tullu tehtyä :) Mie oon näköjään jättäny aika paljo asioita kirjottamatta. Käytiin Iipan kanssa maaliskuussa harjotuskoulukisoissa jälleen harjoittelemassa. Mie olin koko aamun ollu töissä ja se päivä oli muutenki jo menny iha päi peetä ja sitte mentii sinne kisa paikalle verkkailee ja jotenki tuntu että oli vähän lyhyt se verkka aika. Mie ratsastin sen meijän ryhmän ensimmäisenä ja kyseessä oli siis sama ohjelma kuin viimeeksikin. Viskasin raipan sitten kädestä pois ja miulle sanottiin että olisi sen raipan saanu pitää, kun on vaan harjotuskisat mutta mie sanoin että myö harjotellaan kunnolla eikä fuskata, kun ei sitten oikeissakaan kisoissa sitä raippaa saa olla. Ravi osuus meni iha ok, ainanki paremmin kun viimeeks. Eka laukat meni miten meni ja sitten kun piti tulla laukka lävistäjä niin ponini meni radalta ulos, kun rajoina oli pelkät puomit niin helppohan niistä oli ohi sujahtaa :D No loppujen lopuks nauroin koko jutulle ja saatiin muistaakeni jotain 56% eli pari prosenttia paremmin meni kun viimeeks!

Karsina laatu kuva

Nyt ollaan käyty Iivarin kanssa 2 kertaa viikossa ratsastuskoulun tunneilla mukana pyörimässä. Tiistaisin käydään koulutunnilla ja keskiviikkosin estealkeis tunnilla. Estealkeis tunnilla mennään tosi alkeis juttuja ja välillä jos ollaan menty siellä vaan pelkästään puomeja niin sitten saatan itekseni hypätä jotain estettä samalla viikolla. Iipasta huomaa että ei se mikään synnynnäinen Milton oo mutta kyllä se hyppääminen alkaa pikku hiljaa luonnistumaan. Viimeeks kun hypättiin siellä meidän tunnilla niin mentiin semmosta linjaa ja Iivari pari kertaa ajautu aika reunaan niitä esteitä ja mie ajattelin jo, että nyt mennään ohi koska sitä Iivari on harrastanut aika paljon. Mutta ei Iippa päättikin sitten yllättää mamman ja hypätä vielä siitä, kyllä iha pari kertaa joutu keskittymään siihen, että mitenköhän mahdan kestää hypyssä mukana. Eli alkaa Iivariltakin jo sitä rohkeuta niille esteille pikkuhiljaa löytymään :)

Mie ja miun poni, cee Emma

Mutta kyllä se kouluratsastus on meidän päälaji, se on tullut huomattua tässä viime kuukausien aikana. Artsi on käynyt nyt kahdesti valmentamassa tässä lähi kuukausina. Silloin aikasemmalla kerralla harjoiteltiin avotaivutuksia ja ollaanha myö tehty niitä tunnilla, mutta se Artsin opettama ratsastus tyyli on hiukka erillainen, kun sitten tän vakkari open niin sitten pitää aina noissa valkoissa miettiä kaikki omat avut uusiksi. Se aikasempi kerta meni iha ok, mutta nyt kun Artsi oli viime viikonloppuna valmentamassa niin Iippa oli super hyvä ja mie en ollu ratsastanu sillä ite viikkoon kun olin viikon Turkissa! Mie opin ite ratsastamaan sitä paljon kevyemmin noissa valmennuksissa ja onhan se pidemmän päälle helpompaa kun ei tarvii nykii ja tuupi, vaan hevonen liikkuu itse ja ratsastaja vaan matkustelee kyydissä kun sujuu. Miks sitä onki nii tyhmä ihminen ettei oo tuoomostakaan asiaa ennen tajunnu? No onneks nyt sentää valmentaja valasi minua ;) Iivari on kulkenut tuolla meidän vakkari koulutunnilla kanssa hyvin. Tällä viikolla harjoiteltiin takaosa käännöksiä, joita me ei olla niin kamalasti tehty, niin sitten meidän ratsiope kysyi miulta että oonko mie harjotellu niitä ja mie vastasin että eipä nyt oikeestaan. Ope tokas vaan sitten että joo no sujuuhan nuo, on miulla sitten taitava poni <3

Onhan se vähän muuttunu tässä 8kk aikana :D ekan  kuva cee Heidi ja toinen cee Emma

Karkailuja ja onnistumisia

Vähä on kirjottelut jääny, ku miusta ei oo tienny että oonko mie kipee vai enkö oo, mutta viime viikon vedin iha normaalisti ja nyt luultavasti se tauti on jättäny miut rauhaa. Se satula joka meillä oli sovituksessa oli ensin liian kapee Iivarille ja sitten kun sitä levitettiin, niin sitten se oli ratsastajalle huono heitti ratsastajan etukenoon. Satulan etsintä siis jatkukoon! Ensin ajattelin että jättäisin sen meidän vanhan satulan estesatulaks, mutta nyt oon tullu siihe tuloksee että etin uuden yleissatulan joka istuis kunnolla, ni ei sit tartte muita satuloita.

Kuten otsikosta voitte lukea niin iivari on myös opetellut aidasta omin päin poistumista. Ensiks se tais lähtee siitä että se oli säikähtäny ku lumet tuli katolta ja karkas. Sen jälkeen Iivarin tarhaa vahvistettiin vähän lankulla, mutta sitten se tais säikähtää uudelleen ja tuli siitä lankustakin. Miulla on jo menny laskut sekasi, että monestikkohan se on tullu siitä aidastaan :D Joten nyt näiden herran sekoilujen ansiosta hän on saanut viettää melko paljon aikaa sisällä, kun viimeisellään karku reissullaan se oli karkuuttanut naapuri tarhan este pollen ja menny toisen hevosen kanssa samaan tarhaan, älkää kysykö miten se on sen tehny. Meillä on tosiaan tallilla semmonen pikku "kenttä" myös missä hepat tarhailee ja mikä on semmone melko jykevä lauta aita, mutta Iivaria ei voi oikein siinäkään tarhata jos naapurin hevoset ei ole ulkona. koska silloin se ei näe muita hevosia. Se oli yks päivä ravannu ittensä hikeen siinä, kun ilmeisesti naapurin hepot oli otettu sisälle ja tää oli sit jääny siihen sit juoksentelemaan. Paljon on siis Iivari aiheuttanu miulle harmaita hiuksia tuolla karkailullaan, mutta toivottavasti saahaan joku toimiva ratkasu siihen miten iivari kestäisi aidassaan :) Tänään olin sitten tallilla vahtimassa hevoseni ulkoilua. Mie istuin kuivaushuoneessa ja kyttäsin ikkunasta mitä se tekee, sekä yritin vähän lukee psykologiaa. Sitten kun luku into loppui (eli noin 30 sivun jälkeen) mie rupesin siivoomaan meijän kaappia, kun siellä oli vähän käärimättömiä pinteleitä ja muutenki tavarat hujan hajan. Nyt voisin muute yrittää tehhä sen varustepostauksen, kun huomennakin olen menossa hevostani kyttäämään, joka muuten tänään tarhaili sitten ihan rauhassa, kun tunsi minun tuijottavat silmäni niskassaan :D Iivari on myös onnistunu hommaamaan pari hokin polkemaaa noilla karku reissuillaan ja tarhassa riehumisellaan, joten Cothivet on ollu kovassa käytössä ja se on onneksi myös toiminu. *koputan puuta*

Tässä haavat näkyy jotenki, ne on about pari senttiä pitkät ja tuossa vasemmassa takajalassa ovat

Enemmän jalkaa näkyvissä :)

 Sitte vielä vähä meijän reeneistä, ollaan nytten pariin otteeseen harjoteltu tunneilla tehhä laukassa kaarretta kentän keskelle ja sieltä takas uralle ja siinä tulee pieni pätkä vastalaukkaa. No tässä yks päivä harjoittelin niitä itekseni ja ne sujui sen verran hyvin, että ajattelin menisiköhän se koko kaarteen vastalaukassa. Aikaisemmin, kun tätä yritettiin Artsin valmennuksessa niin ei Iivarin tasapaino riittäny ja vastalaukkaa pystyi menemään vain suoralla uralla. Nostin sitten vastalaukan ja lähdin sitten rohkeasti laukkaamaan kohti päätyä ja Iivari meni koko kaarteen vastalaukkaa!! Kyllä maneesi raikui, kun mie huusin selässä, että: " JES! Hyvä Iivari super taitavapoika." Onneks olin yksin maneesissa ni pystyin hihkumaan ilosta ihan rauhassa :D Tämmöset pienet onnistumiset antaa paljon lisä motivaatiota harjoitteluun, kun miettii miten paljon se on kehittynyt siitä kun se miulle tuli, eihän se mitenkää super koottua ja hienoa se laukka ollu, mutta koko kaarre mentiin sitä vastalaukkaa ja siihen olin älyttömän tyytyväinen. Vähän tuossa männä viikolla pompittiinkin ensiks mentiin taas vähän pääty ympyrällä pientä pystyä ja se meni hyvin, nyt oli melkeen aina esteen jälkeen oikee laukka, kun viimeeks se ei meinannu tulla koskaan oikeessa laukassa alas. Sitten tultiin yhtä toista pysty johon olin laittanu ponnistus puomin eteen ja sen esteen alla oli sitte myös semmonen portti. Ensiks se tuli ja kielti siihe varmaa jonku 3 kertaa, varmaa sen takia ku se tuli mutkan takaa se este ni Iivari yritti valuu takasi uralle, eikä sit muka voinu hypätä sitä estettä ja toiseksee se oli varmaa himppu liian lähellä sitä estettä se miun ponnitus puomi. No kun puomia oli siirretty kauemmaksi ja otin raipan vasempaan käteen ettei herra pääsisi valumaan, niin sen jälkeen se teki muutaman super hienon hypyn ja taas voitiin lopettaa treenit hyvillä mielin. Loppuun laitan kuvan siitä, että kantsii näköjään aika ajoin putsata niitä omiakin ratsastusvarusteita, miullekki valkeni että miun kengät on mustat eikä harmaat :D

Ennen ja jälkeen

Kuulumisii

Moikka! Nyt on ollu törkeen pitkään tätä kovaa pakkasta, joten ei oo kunnolla päässy ratsaille enkä oo sit viittiny postaillakkaan mitää ihmeempiä. Vielä kaiken hyvän lisäks nuo YO-kirjotukset painaa päälle ni niihinki pitäs vissii panostaa jotenki :D Mutta ollaan tosiaan vaan menty aika kevyesti. Nyt vähän nolottaa myöntää että mie lensin taas Iivarilta ku käytiin maastossa vissiin joku reilu viikko sitten.  Ajattelin, että käyään maastossa kun oli ihana ilma ja pakkanenki oli laskenu "vaan" johonki -20. Ensiks käveltii aika pitkä pätkä ja sitten ajattelin että käyään kattomassa miten paljon lunta meijän seuran kentällä on, että jospa siellä vaikka vois vähä hanki reeniä tehhä. Ensiks siellä kentän laidalla katoin että joo tässä on aika sopivasti tätä lunta, mutta sitte ku aloin mennä keskemmälle sitä kenttää niin se hanki vaan syveni koko ajan ja jossain vaiheessa katoin että Iivarilla oli melkee kainaloihin lunta. Eiku heppa vaa ympäri ja takasi turvaan polulle. Mie nauraa räkätin siellä selässä toiselle ku joutu nii jumalattomaa hankee, no nyt tiiän että sinne ei kantsi mennä. Sitten otettiin ravi pätkä ja sieltä ravi pätkältä myö tultiin semmoselle auratulle tielle, jossa ajattelin ottaa vähä laukkaa ku pakkasetki oli vähän lauhtunu. Laukattiin siinä ja sen jälkeen mentii semmoselle polulle minkä päälle oli taipunu paljo taimia tai semmosia nuoria puita ku lumi on niitä painanu. No Iivari oli vähä innoissaan ku oli saanu mennä reippaammin ja se syösy niitten ensimmäisten puitten läpi. Mie yritin jarrutella sitä ja sitte siellä tuli semmone puu vastaan mikä piti kiertää ku se oli kaatunu siihe polulle sillee just sopivasti ettei sen ylikää voinu mennä. Myö kun oltiin ohittamassa sitä puuta ni Iivarin takajalat osu siihe puuhu jotenki ja sitten se säikähti sitä ja teki jonku ihme loikan enkä mie kestäny siinä mukana. No yritäppä siinä sitte huuella hevosta takasin, Iivari oli kyllä pysähtyny sinne polun päähä, mutta tietysti ku mie lähestyin sitä takakautta ni se lähti minuu sitte karkuu. Ekaks oli semmone tunne, että p*kele hevonen, sitten älysin että jos se yrittää mennä kotia ni se joutuu menemää siihe tielle. No sitte tuli miulle kiire juosta siihe ratsastuskoululle, joka ei onneks ollu kauheen kaukana siitä mihi Iivari miut jätti, mutta kuiteski ku yritti hangessa tarpoo ni iha tarpeeks kaukana se oli. Sitten kun mie tulin siihen tallin maneesin nurkalle niin miun ratsastuksenopettaja huutaa että: "ei hätää Iivari on tuossa tytöillä kiinni, sattuko sinuu?" No eihän minuu sattunu ku tupsahin siiihen pehmeeseen hankeen, aika iso henkine kolahus vaan tuli, mutta enhä mie sitä ääneen sanonu ;) Iivari oli jääny siihe ratsastuskoululle eli isolle syömään heiniä eikä lähteny kotia kaakkilaan, onneks.

Sitten meillä on ollut nyt mietinnässä tämä jokaisen hevosen omistajan rakastama aihe eli satula. Mie ostin sen Iivarin nykyisen satulan sillon kun se tuli miulle ja oli melkoisen tuhdissa kunnossa. Nyt se on sitten laihtunut paljon ja meillä onkin aika paksu romaani siinä satulan alla, mutta siitä huomaa että se satula ei ole täys 10. Iivarilla on karvat vähän kiharalla sään vierestä ja nyt se meidän satula on alkanu myös katkomaan karvoja selän päältä. Hevosen käytöksestä kans huomaa että sitä joku mättää, kun nykysi harjatessa kiukuttelee ku sitä harjaa oikeelta puolelta, niin sitten herra aina oikella takajalalla tömäyttää maata ja kertoo että ei oo kiva. Se, missä kohdassa se sitä jalkaansa heilauttaa niin vaihtelee, joskus kun harjaa lautasia niin sillo tekee sen tai sitten joskus kun selkää harjaa. Eli nyt haluisin ostaa sille hyvin istuvan satulan, josko se hävittäisi meidän ongelmat sitten kuin taikasauvan iskusta. Oon haaveillu meille koulusatulaa, kun koulupainotteine pariskunta kuitenki ollaan, tai ainakin miun hevonen on koulupainotteinen ja oon sitte ajatellu että se nykynen satula sais jäähä estesatulaks ja sitä käytettäs 1-2x viikossa, koska ei se kuitenkaan niin väärän kokoinen ole. Eikä sitä tieäd että jos tuo taas kesällä lihoo niin saatetaan tarvita leveempää satulaa ;DD käytiin perjantaina äitin kanssa ihmettelemäsä  Joensuun Ravi- ja ratsuvarusteella satuloita ja sovitukseen lähti Teknan synteettinen koulusatula. Ihastuin tähän kun se ei näyttäny yhtään synteettiselle satulalle, siinä oli nahkaset vastin hihnat, siinä on muokattava runko ja mikä parasta hinta ei huimannut päätä liikaa! Katotaan josko tästä saatas sopivan kokonen pojalle.

Tämän näköinen, miusta ihan kiva!

Miussa on ollu perjantaista asti semmonen 37.5 asteen kuume, tänää ei ole kuumetta ollu, mutta ei ollu eilenkään ammusta ja illasta se kuume kuitenki nous takas, että saa nähä tekeekö se tänään samalla tavalla. Toivottavasti ei että pääsisin huomenna tunnille. Loppuun vielä ennen julkaisematon kuva täällä blogissa!

Ei riemulla rajaa kun on päästään vajaa